Kesällä 1775 Ruotsin kuningas Kustaa III teki Suomeen Eerikinretken, joka oli keskiaikaisiin maakuntalakeihin perustuva uuden kuninkaan vierailu Ruotsin maakuntiin. Kustaa III oli itsevaltainen mutta myös valistushenkinen. Kuningas kokosi itselleen valtaa suhteessa valtiopäiviin ja aatelistoon vuoden 1772 hallitusmuodolla ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjalla. Valistus näkyi liberaalissa talousajattelussa ja erityisesti hallinnon ja oikeusolojen kehittämisessä. Hän muun muassa avasi painovapautta ja edisti uskonnon- ja elinkeinonvapautta. Oikeuden alalla hän vastusti kuolemanrangaistusta. Hän alisti kuolemantuomiot itselleen ja jätti useimmat niistä vahvistamatta. Valistus näkyi myös rakkautena kulttuuriin. Hän kehitti omasta hovistaan kulttuurielämän keskipisteen, kuten Ranskan Versailles, jossa hän oli aikaisemmin oleskellut. Tiedettä edistämään hän perusti Ruotsin Akatemian, musiikkia varten kuninkaallisen oopperan ja baletin sekä vielä kuninkaallisen teatterin (Dramaten).
Myös Suomen matkaa varten oli suunniteltu monipuolinen uudistusohjelma. Siihen kuuluivat uusien Tampereen, Kaskisen ja Kuopion kaupunkien perustaminen sekä uudistuksia läänijakoon. Vaasan hovioikeuden perustamisesta ei tiettävästi ollut mitään etukäteissuunnitelmaa.
Matka Suomessa alkoi kuitenkin Turusta toukokuun lopussa 1775, jolloin hän vieraili myös Turun hovioikeudessa, joka oli toiminut Suomen ainoana hovioikeutena 150 vuotta. Turun hovioikeudessa, jonka työtä hän arvosti – toisin kuin esimerkiksi Götan hovioikeutta, jonka tuomareista useampia hän oli samana vuonna pannut viralta – oli toivottu jutturuuhkan purkamiseksi uutta, kolmatta osastoa.
Kuningas kuitenkin kiinnitti huomiota siihen, millaisia vaivoja ”maan yläosan” asukkailla oli matkustamisesta Turkuun saadakseen asiansa hovioikeudessa hoidetuksi ja kuinka monet heistä köyhinä ja vailla varoja pitkiin matkoihin, olivat itse pyrkineet ottamaan oikeuden omiin käsiinsä ja syyllistyneet rikoksiin.
Kuninkaan matka jatkui Turusta Helsinkiin, jossa 6. kesäkuuta 1775 vahvistettiin suurimittainen Suomen uudistusohjelma, jolla muun muassa Pohjanmaan lääni jaettiin Vaasan ja Oulun lääneiksi, Pohjanmaalta alkanut isojako ulotettiin koko maahan, Savossa toteutettiin verollepano ja uusia kauppaloita perustettiin. Uudistusohjelmaan kuului myös uuden hovioikeuden perustaminen sekä laamanni- ja tuomiokuntien määrän lisääminen.
Saavuttuaan matkallaan Hämeenlinnaan kuningas 20. päivänä kesäkuuta 1775 teki muodolliset päätökset hallinnollisen ja oikeudellisen jaotuksen muutoksista. Hovioikeuksien osalta hän kiitti Turun hovioikeutta hyvin tehdystä työstä, mutta taatakseen kauempana asuville alamaisilleen mahdollisuuden saada tosiasiallisesti oikeutta hän oli päättänyt perustaa Vaasan kaupunkiin hovioikeuden, jonka muodostaisivat presidentti, kaksi hovioikeudenneuvosta ja viisi asessoria.
Koska hovioikeuden perustamissuunnitelmista ei ole tietoa, voidaan varsin vapaasti pohtia niitä syitä, että hovioikeus sijoitettiin Vaasaan.
Vaasa oli keskiajalla silloisen Pohjanmaan (Botten) ja länsirannikon keskus. Korsholman linnasta Vanhassa Vaasassa hallinnoitiin jo 1400-luvulla sen piiriin kuuluneita alueita Merenkurkun molemmin puolin Västerbottenissa ja Österbottenissa. Vaasan kaupunki oli perustettu vuonna 1606 ja pian sen jälkeen sinne oli perustettu ensimmäinen koulu. Vaasa oli vahva tervakaupan keskus, vaikka aikakauden talouspolitiikka vaikeuttikin sen mahdollisuuksia käydä ulkomaankauppaa suoraan.
Kehitystä jarruttaneet talouden rajoitukset kuitenkin poistuivat Kustaa III:n aikana, kehitys pääsi vauhtiin ja asukasluku kasvoi. Vaasan hovioikeus kuitenkin perustettiin kaupunkiin, jossa kirjoilla ollut väkiluku oli vain noin 700.
Vaasa sijaitsi myös suhteellisen lähellä ”maan yläosan asukkaita”, joiden oikeudenhoidosta kuningas kantoi huolta. Sisämaassa ei ollut oikein varteenotettavia kaupunkeja hovioikeuden sijoituspaikaksi, mutta pohjoisempana olisi ollut Oulu, joka oli samanikäinen ja samantyyppinen tervakaupunki kuin Vaasa. Se oli asukasmäärältään suurempi kuin Vaasa, mutta lienee kärsinyt 1700-luvun alun sodista ja vainoista Vaasaa pahemmin.
Varmasti Vaasan historialliset ja kulttuuriset yhteydet Ruotsiin painoivat vaa´assa Vaasan eduksi kuninkaan miettiessä uuden hovioikeuden sijoituspaikkaa. Laivayhteys Ruotsiin oli jo tuohon aikaan tärkeä.
Mikä merkitys mahtoi olla sillä, että kuninkaan isä, kuningas Aadolf Fredrik oli omalla maakuntamatkallaan vuonna 1752 vieraillut myös Pohjanmaalla?
Hovioikeuksien perustaminen on nähtävä osana kuninkaan vallan vahvistamista oikeudenhoidossa. Kihlakunnantuomarit oli keskiajalla valittu vaaleilla, joihin kuninkaan valta ei ulottunut. Oikeudenhoidolla oli vahva kansanvaltainen perinne. Kuninkaan aseman vahvistuessa uuden ajan alussa kuningas alkoi jo 1500-luvulla nimittää myös kihlakunnantuomarit. Näistä viroista muodostui vähitellen läänityksiä, eivätkä aateliset useinkaan itse toimittaneet käräjiä, vaan istunnot jäivät erilaisten apulaisten hoidettavaksi.
Ensimmäiset hovioikeudet – hovin oikeudet – 1600-luvulla perustettiin eri puolille laajenevaa valtakuntaan varmistamaan kuninkaan vallan ulottuminen oikeudenhoitoon. Valtakunnan lakien noudattamisen ja alioikeustuomareiden toiminta annettiin hovioikeuksien valvottavaksi. Ehkä tässä oli myös yksi itsevaltaisen Kustaa III:n motiivi perustaa Suomeen uusi hovioikeus. Näin hän varmisti omasta lähipiiristä nimittämänsä hovioikeuden presidentin ja henkilökohtaisesti nimittämiensä tuomareiden välityksellä suoran vaikutusvallan Suomen syrjäisemmille alueille. Tällaisena kuninkaan vallan etäpäätteenä Vaasa oli varsin luonteva valinta hovioikeuden sijoituspaikaksi.
Sakari Laukkanen
Vaasan hovioikeuden presidentti
